Miten kirjoittamisen aloittaminen voi olla näin vaikeaa? Ennen kirjoitin paljon. Aina. Nuorempana kirjeitä ja päiväkirjaa, sittemmin sähköposteja ja blogiakin tuli pidettyä monta vuotta. Kirjoittaminen oli ennen tapa käsitellä asioita ja tunteita. Oikeastaan ainut kanava purkaa pahaa oloa ja ahdistusta. Nyt kun masennus on -kirjoitin jo: taaksejäänyttä elämää. Mutta onko se sitä? Tuskin. Ehkä olisi parempi sanoa, että nyt kun masennus vaikuttaa minuun vähemmän, en osaa enää kirjoittaa. Tai oikeastaan en osaa enää aloittaa kirjoittamista. Pelkään sitä tyhjää tilaa, joka on tarkoitus täyttää jollakin. Pelkään sanoja, joita saatan löytää sisältäni. Pelkään sitä, etten löydäkään mitään. Ennen kirjoittaminen oli luontaista, tajunnan virtaa. Ajatukset oli helppo saada paperille. Ne tulivat kuin itsellään. Nyt tämä tökkii..
Haluan kuitenkin kirjoittaa. Samalla toivon, että löytäisin uudelleen kamerani. Kännykkäkamera on koko ajan käsillä, eikä normikameraa tule enää kaivettua esiin kovinkaan usein. Pidän kuitenkin kuvaamisesta kunnon kameralla, vaikka tässä vuosien saatossa aika on ajanut tuon "kunnon kameran" ohi. Minulle se silti riittää.
Olen kokeillut tätä blogimaailmaan paluuta jo pari kertaa aiemminkin. Pitäisi keksiä Se Juttu. Joku idea, jonka ympärille bloginsa rakentaisi. Aiemmin se oli masennus. Sisustus- tai muotiblogia minusta ei olisi pitämään. Ruokaohjeitakaan ei ole muille jaettavaksi. Katsotaan keksinkö mitään, vai jääkö tämäkin paluu tyngäksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti